Vilja ja terveysväitteet

Viljatuotteiden kohdalla noudatetaan yleistä EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetusta (1924/2006). Se koskee elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa käytettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä, ja se voi olla myös kuva, symboli tai graafinen esitys. EU:n jäsenmaissa pyritään väitteiden käyttämisessä samoihin käytäntöihin.

Ravitsemus- ja terveysväittämien tulee perustua tutkittuun tieteelliseen näyttöön. Väitteiden taustalla oleva tieteellinen näyttö tulee etukäteen hyväksyttää ennen väittämän käyttöönottoa. Tuotteessa saa käyttää väittämiä, mikäli niiden esittämiseen vaaditut ehdot täyttyvät (kuten esimerkiksi tuotteen koostumus, käyttötiheys jne.).

Ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa olla totuudenvastaisia, eivätkä saa saattaa epäilynalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta ja ravitsemuksellista riittävyyttä tai kannustaa elintarvikkeen liialliseen kulutukseen. Ravitsemus- ja terveysväitteiden tulee täyttää niille asetetut ehdot.

Ravitsemusväitteet

Ravitsemuksellisella väitteellä tarkoitetaan elintarvikkeesta annettavaa tietoa, jolla ilmoitetaan tai vihjataan elintarvikkeella olevan erityisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Väitteiden tulee olla asetuksessa esitettyjen ehtojen mukaisia.

Ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• vähäenerginen
• energiapitoisuutta vähennetty
• rasvaton
• sokeriton
• runsaskuituinen
• (elintarvikkeen tulee sisältää kuituja vähintään 6g/100g tai 3g/100kcal)
• kuidun lähde
• (elintarvikkeen tulee sisältää kuituja vähintään 3g/100g tai 1,5g/100kcal)

Eräitä muutoksia aikaisempiin ravitsemusväitteisiin verraten (Evira 2009)

Kuitupitoisuuteen liittyvät väitteet

Vaihtoehtona /100 g kohti voidaan käyttää nyt myös /100 kcal.

Laktoositon

Väitettä ei katsota ravitsemusväitteeksi, vaan sen käytön edellytyksiä tullaan jatkossa tarkastelemaan erityisruokavaliovalmistedirektiivin mukaisesti. Tästä voidaan kuitenkin nyt jo tehdä se johtopäätös, että ”laktoositon” väitteen käyttö ei edellytä enää pitkän mallin mukaista ravintoarvomerkintää.

Sokeripitoisuuteen liittyvät väitteet

Uusia väitteitä ovat ”vähäsokerinen” ja ”ei lisättyjä sokereita”. Jos käytetään väitettä ”ei lisättyjä sokereita” ja elintarvike sisältää kuitenkin luontaista sokeria, on pakkaukseen tehtävä lisämerkintä ”sisältää luontaisesti sokeria”. Väitteen ”sokeriton” käyttö säilyy ennallaan.

Lisää ravitsemusväitteistä Evirasta osoitteesta www.evira.fi.

Terveysväitteet

Terveysväite on väite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeen tai elintarvikeryhmän tai ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Niiden tulee täyttää EU-asetuksen 1924/2006 ehdot. Tämän lisäksi pakkausmerkintöihin tai niiden puuttuessa esillepanoon tai mainostamiseen sisältyvät omat ehtonsa. Komissio on antanut terveysväitehakemuksista soveltamissäännöt (353/2008).

Väitteet voivat olla muotoa: ”tämän tuotteen sisältämä ainesosa x edistää suolen toimintaa”, ”yhdiste x vahvistaa luustoa”, ”raaka-aine x piristää” tai ”valmisteen raaka-aine x lisää kylläisyyden tunnetta ja auttaa painonhallinnassa”.

Seuraavat väitteet ovat myös sallittuja erityisten ehtojen (asetuksen Artikla 14) täyttyessä:

• riskitekijän (sairauden) vähentämistä koskevat väitteet
• lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet

Lääkkeellinen markkinointi on kielletty eli että elintarvike ennaltaehkäisee, hoitaa tai parantaa sairauksia. Terveysväitteitä voidaan siis käyttää, jos ne eivät viittaa sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen tai terveyteen.

Sallittuja terveysväitteitä ovat seuraavanlaiset elintoimintoväitteet:

• ravintoaineen tai muun aineen vaikutuksesta kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan liittyvät
• psykologisiin toimintoihin ja käyttäytymiseen liittyvät
• laihtumista, painon kontrollointia, näläntunteen vähentymistä, kylläisyydentunteen lisääntymistä tai ruokavalion energiasisällön vähentymistä kuvaavat väitteet.

Kiellettyjä terveysväitteitä ovat seuraavanlaiset:

• väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia
• väitteet, joissa mainitaan painonpudotuksen nopeus tai määrä
• väitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muiden järjestöjen suosituksiin.

Funktionaaliset elintarvikkeet

Jo 1700-luvulla James Lind huomasi sitrushedelmien ehkäisevän keripukkia pitkillä merimatkoilla. Ajatus terveyttä edistävistä elintarvikkeista ei siis ole uusi, mutta funktionaalisten elintarvikkeiden käsitteelle ei ole vieläkään olemassa virallista määritelmää EU:ssa ja Suomessa, ainoastaan Japanissa. FOSHU:lla (Foods for Specified Health Use) tarkoitetaan ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi toivottuja vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn, mielentilaan tai terveyteen. Muualla maailmassa voi törmätä nimikkeisiin Medical, Novel Foods tai Nutritional foods, joilla tarkoitetaan meille tuttua termiä ”funktionaalinen”.

Funktionaalisiksi eli terveysvaikutteisiksi elintarvikkeiksi kutsutaan sellaisia elintarvikkeita, joilla on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu olevan ravitsemusvaikutuksensa lisäksi muu terveyttä ylläpitävä tai sairastumisriskiä vähentävä vaikutus. Vaikutus voi olla luonteeltaan vain ravintofysiologinen (esim. kolesterolin määrään vaikuttava) tai sairastumisriskiä vähentävä (esim. ruoansulatuskanavan maitohappobakteerit, suun pH -arvo). Nämä aiemmin myös täsmäruoaksi kutsutut elintarvikkeet sijoittuvat ns. terveysruokien ja lääkevalmisteiden välimaastoon. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat ruokaa, eivät kapseleita, pillereitä tai jauhetta. Ne on valmistettu luonnollisista raaka-aineista ja ne syödään osana jokapäiväistä ruokavaliota. Ne eivät pelasta huonoa ruokavaliota, mutta yhdessä hyvän ruokavalion kanssa ne voivat vahvistaa biologisia puolustusmekanismeja, estää tiettyjä sairauksia tai edistää niistä paranemista.

Elintarvike voi olla luonnostaan funktionaalinen eli terveyttä edistävä, kuten ruisleipä tai kaurahiutaleet tutkitun kuitupitoisuutensa vuoksi. Elintarvike voidaan myös valmistaa terveysvaikutteiseksi usealla tavalla, esimerkiksi poistamalla siitä haitallinen ainesosa, lisäämällä siinä jo luonnostaan olevaa tai uutta funktionaalista yhdistettä tai korvaamalla sen jokin ainesosa funktionaalisella yhdisteellä.

Suomessa tutkituista ja kehitetyistä elintarvikkeista terveysväite on myönnetty Leafin täysksylitolipurukumille (vähentää hammasplakkia) ja Raision Benecolille (alentaa veren kolesterolia).

Sekaannusta aiheuttavia käsitteitä

Elintarvikkeen ravitsemuksellinen täydentäminen
Yhden tai useamman ravintoaineen lisäämisen tarkoitus voi olla ravintosisällön palauttaminen valmistusaineiden luontaiselle tasolle tai rikastaminen, jolloin ravintoaineita on lopputuotteessa valmistusaineita enemmän (rikastaminen on luvanvaraista).

Erityisruokavalio- eli dieettivalmiste

Elintarvike, joka koostumukseltaan tai valmistusmenetelmältään eroaa selvästi vastaavasta tavanomaisesta elintarvikkeesta. Soveltuu henkilöille, joilla on imeytymis- tai aineenvaihduntahäiriöitä. Tällaisia valmisteita ovat lastenruoat, gluteenittomat, vähälaktoosiset ja laktoosittomat valmisteet.

Ravintolisä eli ravintoainevalmiste

Ravintolisä on annosmuotona myytävä, elintarvikkeena pidettävä tuote, josta saatavalla energiamäärällä ei ole merkitystä ruokavalioon, esimerkiksi pastilli, tabletti, jauhe, puriste jne. Ravintolisän tarkoituksena on täydentää ruokavaliota tai vaikuttaa muulla tavoin ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin.

Uuselintarvike

Uuselintarvike on määritelty EU-asetuksessa 258/97. Tällaisia ovat kaikki mikrobeista, levistä, sienistä, kasveista tai eläimistä peräisin olevat uudet elintarvikelähteet, geenitekniikalla muokatut elintarvikkeet tai niiden ainesosat, uudet molekyylirakenteet ja uudet elintarvikeprosessit. Tällaisia ovat muun muassa:

• kananmunan keltuaisesta eristetyt fosfolipidit
• suurpainepastöroinnilla valmistetut hedelmäpohjaiset tuotteet
• levästä valmistettu öljy, joka sisältää runsaasti DHA:ta (eräs omega-3-rasvahappo)
• vähäenerginen rasvan korvike salatrim

Ennen kuin tuotteet päätyvät kuluttajille arvioidaan niiden turvallisuus. Markkinointilupa saadaan kaikkien EU maiden yhteisellä päätöksellä. Uuselintarvikepakkauksissa täytyy pakollisten merkintöjen lisäksi kertoa tuotteen erityisistä ominaisuuksista. Tällaisia merkintöjä ovat esimerkiksi geenitekniikan käyttö, erityisryhmille aiheutuvat ongelmat (mm. allergia), mahdolliset varoitusmerkinnät, eettistä epävarmuutta aiheuttavat ominaisuudet (mm. eläingeeni kasveissa) tai elintarvikkeen muuttunut koostumus, ravitsemuksellinen laatu tai käyttötarkoitus.

GMO –elintarvike eli ”muuntogeeninen ruoka”

GMO on lyhennys sanoista geenitekniikalla muunnettu organismi. GMO tarkoittaa kasvia, eläintä tai mikrobia, jonka ominaisuuksia on muunnettu siirtämällä siihen perintöainesta (geeni tai geenejä) esimerkiksi toisesta lajista. GMO -elintarvikkeella tarkoitetaan elintarviketta, joka sisältää GMO :ta tai jonka valmistuksessa on käytetty geenitekniikkaa. Yleiskieleen on ehdotettu käytettäväksi termiä muuntogeeninen ruoka. GMO -elintarvikkeet ovat uuselintarvikkeita. Niitä ei saa tuoda markkinoille ennen kuin niille on myönnetty lupa.

Lisätietoja uuselintarvikkeista Evirasta www.evira.fi.

Glykemiaindeksi ja glykemiakuorma

Glykemia- tai glykeeminen indeksi, GI, kuvaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta elimistöön. Suuri glykemiaindeksi tarkoittaa sitä, että verensokeri nousee nopeasti, jolloin haimasta vapautuu verenkiertoon paljon insuliinia. Pieni glykemiaindeksi sitä vastoin kertoo hiilihydraatin hitaammasta imeytymisestä ja tasaisemmasta ja vähäisemmästä vaikutuksesta verensokeriin. Yksittäisten ruoka-aineiden glykemiaindekseillä ei ole suurta käytännön merkitystä, koska vain ani harvoin yksittäisiä ruoka-aineita nautitaan sellaisenaan. Aterian ruoka-aineiden erilaiset glykemiaindeksit tasoittavat toinen toistensa merkityksen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuitua elintarvike sisältää, sitä hitaammin se imeytyy ja sitä pienempi on sen GI. Poikkeuksena tästä on valkoinen pasta, joka valmistustavasta johtuen on hitaasti imeytyvää.

Glykemiakuorma kertoo ruoan sisältämien hiilihydraattien laadusta ja määrästä. Se kuvaa glykemiaindeksiä paremmin hiilihydraattipitoisuudeltaan vaihtelevien ruokien vaikutusta verensokeriin. Vaikka aterialla nautittaisiin ruoka-aineita, joilla on korkea GI, ei vaikutus veren sokeriin ole kovin suuri, jos näitä ruoka-aineita on vain vähän suhteessa aterian kokoon. Tällöin aterian glykemiakuorma on pieni.