Mitä saamme viljasta?
Ennen leipä oli ase nälkää, nyt sairauksia vastaan. Vilja kuuluu jokaiseen päivään myös silloin, kun tarvitaan erityisruokavaliota. Sairauden vuoksi viljasta ei tarvitse eikä saa luopua. Jos suomalaiset viljalajit eivät sovi, voi kokeilla riisiä, maissia, hirssiä tai tattaria.
Vilja on ylivoimainen kuidun lähde suomalaisessa ruokavaliossa. Pelkästään rukiista saadaan kuitua enemmän kuin perunasta ja muista kasviksista, hedelmistä ja marjoista yhteensä. Myös B-ryhmän vitamiinien ja monien kivennäisaineiden lähteenä vilja on korvaamaton.
Viljavalmisteista saadaan seuraavia ravintoaineita päivittäin:
- kuidusta miehet lähes 70 % ja naiset 56 %
- kuidusta miehet saavat ruis- ja näkkileivästä lähes puolet ja naiset kolmanneksen
- kivennäisaineista: raudasta 47 % kuparista 48 %, magnesiumista 34 % ja sinkistä 36 %
- vitamiineista:
- B1-vitamiinista 29 %
- foolihaposta 34 %
- niasiinista 23 %
- B6-vitamiinista 18 %
- riboflaviinista 18 %
- E-vitamiinista 25 %
Taulukko 31. Energiaravintoaineiden ja kuidun päivittäinen saanti viljatuotteista
| Energiaravintoaine | Miehet | Naiset | % kokonaissaannista |
| Energia | 704 kcal | 532 kcal | 32 |
| Proteiinit | 25 E %*) | 24 E % | 25 |
| Hiilihydraatit | 47 E % | 46 E % | 45 |
| Kuitu | 15,9 g | 11,5 g | 61 **) |
| Monityydyttymätön rasva | 5 E % | 6 E % | 22 |
*) E % = % kokonaisenergiasta
**) Vastaavasti kuidun saanti kasviksista 10 % ja hedelmistä 16 %
Taulukko 32. Kivennäisaineiden päivittäinen saanti viljavalmisteista
| Kivennäisaine | % kokonaissaannista |
| Mangaani | 62 |
| Rauta | 47 |
| Kupari | 48 |
| Magnesium | 34 |
| Sinkki | 36 |
| Fosfori | 29 |
| Seleeni | 21 |
| Kalium | 18 |
| Natriumkloridi | 34 |
| Jodi | 27 |
Suola
Suomalaisten suolan käyttö on vähentynyt viime vuosikymmenillä, mutta edelleen sitä saadaan yli suositusten: Miehet päivittäin 8 g ja naiset 6 g. Suurin suolanlähde on ruoanvalmistuksessa käytetty suola. Leipomo- ja lihavalmisteista saadaan myös huomattava määrä suolaa.Kansallisen suolalainsäädännön ja neuvontatyön avulla on pystytty vähentämään suomalaisten suolan saantia. Vuonna 1992 elintarvikkeiden voimakassuolaisuuden ja vähäsuolaisuuden rajoja alennettiin. Vuonna 2007 kansalliseen lainsäädäntöön lisättiin määritelmä ’vähennetty suolaa’. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteessa tulee olla vähintään 25 prosenttia pienempi suolapitoisuus kuin saman tuotteen normaaliversiossa. Uusi kriteeristö on sallivampi kuin vanha. Uuden lainsäädännön toivotaan innostavan teollisuutta kehittämään runsaasti ’vähennetty suolaa’ -termin täyttäviä leipiä. Samalla vähäsuolaisuuden rajaksi asetettiin 0,3 %, mikä on niin alhainen raja, ettei sitä käytännössä voi käyttää suolaa sisältävissä elintarvikkeissa.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkimuksessa (2007) seurattiin ruokaleivän suolapitoisuuden muuttumista helsinkiläisissä leipomoissa ja vähittäismyymälöissä vuosista 1992–1993 vuosiin 2005–2006. Tutkimuksessa ruokaleipien (ruis-, seka- ja vaaleiden vehnäleipien) keskimääräiset suolapitoisuudet olivat laskeneet tänä aikana 12 %. Ruisleipien suolapitoisuudet eivät muuttuneet merkitsevästi, mutta sekaleipien laskivat 8,7 % ja vehnäleipien 12 %.
Kuva 14. Helsinkiläisten ruokaleipien suolapitoisuuden muuttuminen 1992–2006
Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 16/2007
Taulukko 33. Suolan lähteet suomalaisessa ruokavaliossa
| Elintarvikeryhmä | Keskiarvo, g/vrk (% -osuus kokonaissaannista) | ||||||||||||||||||
Lähde KTL / Finravinto-tutkimus 2007 *) Sisältää kotileivonnan |
|