Suomalainen viljantuotanto
Suomi on maailman pohjoisin viljaa tuottava valtio. Tärkeimmät leipäviljan tuotantoalueet ovat maan lounais-, etelä- ja länsiosissa. Satotasomme ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Alhaisen lämpötilan vuoksi kasvukausi on lyhyt, vaikka auringonvaloa riittää pitkään. Myös kosteusolosuhteet vaikeuttavat viljelyämme. Varsinaisten vilja-aittojen alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sataa runsaasti keväällä ja vähän syksyllä. Vettä riittää korren ja tähkän kasvun aikana. Kuiva syksy tuleennuttaa ja kuivattaa viljan pellolla pystyyn. Suomessa olosuhteet ovat päinvastaiset; alkukesä on sateeton ja syksy kostea, minkä vuoksi vilja on kuivattava puinnin jälkeen.
Vehnää ja ruista viljellään meillä pääasiassa leipäviljaksi. Vehnää käytetään jonkin verran myös rehuiksi, tärkkelystuotantoon ja alkoholin valmistukseen, ruista rehuksi ja maltaiden valmistukseen. Leipäviljan omavaraisuusaste vaihtelee 4-100 % välillä. Ohra ja kaura käytetään pääasiassa rehuksi, ja vain alle 2 % sadosta jalostetaan elintarvikkeiksi. Mallasohran tuotannolla on myös suuri merkitys.
Viljantuotannon kehitys
Keskeisiä satoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lajikkeen aikaisuus, talvenkestävyys, tähkäidäntäherkkyys ja kasvitautien vastustuskyky. Viljantuotanto on kehittynyt tekniikan edistymisen myötä. Kaskiviljelyn aikana hehtaarin ruispelto pystyi ruokkimaan 4 ihmistä vuodessa, hevostalouden aikana jo 9 ihmistä ja traktoriaikakaudella 17 ihmistä. Kahdessa sadassa vuodessa viljan kokonaistuotanto on yli 25 kertaistunut. Samalla ruoan hinta on laskenut. Suomalaiset hehtaarisadot olivat 1990-luvun lopulla vehnällä 3 500 kg/ha, rukiilla 2 300 kg/ha, ohralla 3 300 kg/ha ja kauralla 3 300 kg/ha.Taulukko 1. Tuotantotilojen lukumäärä vuosina 2009 ja 2010
|
Tuotantotilat/alat |
Määrä kpl |
|
Maatiloja (yli 1 ha) |
62 767 (2010) |
|
Viljan tuotantotiloja |
27 400 (2009) |
|
Leipäviljan viljelyalaa |
1 203 000 (ha) (2009) |
|
Luomutiloja |
3 967 (2009) |
|
Luomuviljan vilejlyalaa |
44 185 (ha) (2009) |
Lähde: Matilda 2010 ja Ruokatieto 2009
Ranska on Euroopan vilja-aitta. Siellä on seitsemän kertaa enemmän peltoa kuin Suomessa. Lisäksi hehtaarisadot ovat kaksinkertaiset, esimerkiksi vehnällä 6 500 kg, kun Suomessa se on parhaimmillaankin vain 3 800 kg.
Lannoitteiden käyttömäärä jakaa Euroopan kahteen ryhmään: maailman intensiivisimmän maatalouden Keski-Eurooppaan sekä kohtuutuotannon Etelä- ja Pohjois-Eurooppaan. Hollannissa maatalous uhkaa ympäristöä: maan karjatiheys on niin suuri, että lannan sijoittaminen tuottaa ongelmia, lisäksi väkilannoitteita käytetään eniten Euroopassa, ja torjunta-aineiden käyttö on maailman huippuluokkaa. Pohjoismaissa lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään suhteellisen vähän, lannoitteita vähiten Ruotsissa ja torjunta-aineita vähiten Islannissa ja Suomessa.
Suomessa käytetään yleisesti sijoituslannoitusmenetelmää. Siinä lannoitteet sijoitetaan kylvön yhteydessä maan sisään kasvien juurivyöhykkeelle, josta ne tulevat parhaiten kasvien käyttöön. Tarvittavien lannoitteiden määrä selvitetään kemiallisella maa-analyysillä, viljavuustutkimuksella.
Kuva 3. Euroopan leipäviljan kokonaistuotanto
