Usein kysyttyä

Voiko leipää syödä liikaa?

Kaikkea voi syödä tai juoda liikaa, jos ruokavalio on muuten yksipuolinen. Leipää ei kovin helposti kuitenkaan voi syödä liikaa, varsinkaan jos nauttii sen täysjyväisenä. Leipä sisältää kuitua ja sen syöminen vaatii pureskelua ja aikaa - kummatkin lisäävät kylläisyyden tunnetta, jolloin syömisen tarve vähenee. Asian laita on toinen, jos nauttii vähäkuituista tai nestemäistä ruokaa. Tällainen ruoka ei synnytä yhtä helposti täysinäisyyden tunnetta ja tulee helposti syötyä liikaa.

Onko vaalea leipä epäterveellistä?

Vaalea leipä ei ole epäterveellistä, vaan itseasiassa hyvä kuidun lähde. Runsaskuituiseksi saa kutsua leipää, jossa on kuitua vähintään 6 grammaa sataa leipägrammaa kohti. Kuidun lähteeksi saa kutsua elintarviketta, jossa on kuitua vähintään 3 grammaa sadassa grammassa elintarviketta. Tämän mukaan monet vaaleat vehnäleivätkin ovat sellaisenaan kuidun lähteitä. Vaaleisiin leipiin lisätään usein rouheita, siemeniä tai leseitä, jolloin kuitupitoisuus lähenee tai jopa ylittää runsaskuituisuuden rajan. Myös ruiskuitua lisätään vaaleaan leipään, jolloin kuitupitoisuus kasvaa edelleen. Ruiskuituisen tai vaalean runsaskuituisen leivän syöminen on hyvä vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun vatsa on herkkä happamalle tai tuoreelle ruisleivälle. Vehnäleipä on leipäsarjassa vaatimattomin kuidun lähde, mutta muihin elintarvikkeisiin verrattuna hyvä.

Montako leipäpalaa päivässä olisi hyvä syödä?

Päivittäin olisi hyvä syödä 6-9 palaa leipää. Suomessa on runsaasti erilaisia leipälaatuja ja niitä kannattaa jo maunkin takia vaihdella. Ruisleivät sisältävät eniten kuitua, mutta vaaleammistakin löytyy paljon runsaskuituisia vaihtoehtoja. Jos suositellusta määrästä puolet on ruisleipää, ollaan hyvällä linjalla. Ilman leipää ja muita viljatuotteita on vaikea saada suositeltua kuitumäärää, joka on 25-30 g päivässä.

Testaa päivittäinen kuidunsaantisi

Lihottaako leipä?

Kuitupitoinen leipä, kuten ruisleipä, on hyvin vähäenergistä ja kuuluu painonhallitsijakin ruokavalioon. Leivänpäällisiin puolestaan on hyvä kiinnittää huomiota, sillä rasvaiset juustot ja leikkeleet saattavat nostaa voileivän energiapitoisuutta reilusti. Leipä kannataakin päällystää sipaisulla margariinia ja kasviksilla.

Saako mistään enää 100 %:sta ruisleipää?

Tämä kysymys herättää paljon keskustelua sekä muutamia väärinkäsityksiä. 100 %:sta ruisleipää ei ole olemassa, sillä tuote, joka sisältää 100 % ruisjauhoja, on pelkkää jauhoa. Leivässä sen sijaan on muitakin ainesosia, kuten esimerkiksi vettä. Leivän vesipitoisuus on leivästä riippuen noin 20-30 %.

Ruisperäisten ainesosien osuus jauhoista kertoo leivän ruispitoisuuden. Leivässä saattaa olla ruisjauhojen ohella useita muita ruisperäisiä ainesosia kuten ruismallasta, -rouhetta ja -hiutaleita. Nämä kaikki aineisosat yhteenlaskemalla saadaan rukiin osuus leivästä. Jos ruisjauhoja on vähemmän kuin puolet jauhoista, kyseessä on ruissekaleipä.

Esimerkkileivässä on raaka-aineita seuraavasti:
47 % = 47 g ruisjauhoja
30 % = 30 g vettä
18 % = 18 g ruismallasta ja ruisrouhetta
5 % = 5 g hiivaleipävehnäjauhoja

Näin ollen ruisperäisten raaka-aineiden yhteismääräksi tulee
47 % + 18 % = 65 % tuotteen painosta ja
47 g + 18 g = 65 g/70 g = 93 % jauhojen kokonaismäärästä.

Mihin suosittelemanne viljatuotteiden käyttömäärät perustuvat?

Kaikki välittämämme informaatio perustuu tutkittuun tietoon. Pohjana on valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus vuodelta 2005, johon on kerätty viimeisin tutkimustieto. Suosituksiin voi käydä tarkemmin tutustumassa esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla.

Onko kuoritulla vehnällä ja kuoritulla rukiilla terveyseroja?

Tavallinen kuluttaja saa ostaa kaupasta kuorittua vehnää ydinjauhoina ja kuorittua ruista ruissihtijauhoina. Niistä molemmista löytyy ravintotiedot THL:n FINELIstä ja olen poiminut ne Sinulle oheiseen liitteeseen. Yhdellä lauseella sanottuna: kuorittu sihtiruis on terveellisempää, koska se sisältää enemmän kuitua (9,5 g/100 g) kuin ydinvehnä (3,4 g/100 g). Tosin ydinvehnäjauhoja vastaa ruisjauho nimeltään lestyruisjauho, mutta sitä myydään vain leipomoille, joten tavallista kuluttajaa se ei kiinnostane eivätkä tuotteet ikään kuin ole saman sarjan tuotteita. Tuotteiden "vastaavuus" ilmenee ehkä parhaiten seuraavasta:

Ruis -> Vehnä

Täysjyväjauho -> Täysjyväjauho eli grahamjauho
Sihtiruisjauho -> Tumma eli hiivaleipävehnäjauho
Lestyruisjauho -> Ydinvehnäjauho

Rukiissa kuitu ja sen mukana kulkevat ns. bioaktiiviset yhdisteet ovat hajaantuneet enemmän koko jyvän alueelle, vehnässä ne keskittyvät enemmän kuorikerrokseen. Tästä syystä ruisperäisissä kuorituissakin tuotteissa on ravitsemuksellisesti hyviä aineita enemmän kuin vastaavissa vehnätuotteissa.

Tehdäänkö täysin kuoritusta ruisjauhosta leipää?

Kuoritusta rukiista, sekä sihti- että lestyrukiista tehdään ruisleipää. Itse asiassa esim. Saksassa näitä ruisjauhotyyppejä käytetään huomattavasti enemmän kuin meillä, missä ruisjauho on pääasiassa täysjyväjauhoa.

Onko kuitupitoisuus terveellisyyden tae?

On ja ei. Runsaskuituiset elintarvikkeet, kuten viljatuotteet, ovat yleensä terveellisiä. Jos samaisessa tuotteessa on kuitenkin runsaasti rasvaa, erityisesti tyydyttynyttä rasvaa, suolaa ja/tai sokeria voi terveellisyys olellisesti kärsiä.

Minkä leipomoiden tuotteet ovat gluteenittomia?

Mm. Moilasen leipomo Naarajärvellä tekee pakasteeseen paljon erilaisia gluteenittomia tuotteita. Gluteenittomia tuoretuotteita valmistaa nykyisin Suomessa ainakin kaksi leipomoa - Pirjon Pakari
Honkajoella ja Vuohelan Herkkupuoti Joutsassa. Lisätietoja asiasta sekä listan markkinoilla olevista gluteenittomista tuotteista saa Keliakialiiton sivuilta.

Täysjyvä vai kokojyvä?

Täysjyväjauho on jauhettu kokonaisista jyvistä ja täysjyväleipä on tehty kokonaisista jyvistä jauhetuista jauhoista. Täysjyväjauhoa on esimerkiksi täysjyväruisjauho, tavallisessa puheessa lyhempi muoto ruisjauho sekä täysjyvävehnäjauho eli grahamjauho. Täysjyväleipää on esimerkiksi täysrukiinen jälkiuunileipä. Täysjyväleipä sopii samaan sarjaan kuin vakiintuneet nimitykset täysmaito ja täysmehu.

Leipää ei voi tehdä pelkistä kokonaisista jyvistä. Tämän takia sanan kokojyväleipä käyttöä ei suositella. Muutaman koristejyvän käyttö ei tee leivästä kokojyväleipää.

Kun leivässä on kokonaisia jyviä, olisi hyvä puhua jyväleivästä. Näin ei koristeelliset, jyviä sisältävät leivät eivät sekoittuisi terveellisiin täysjyväleipiin. Kaupoissa näkee saman mallin mukaan myös siemenleipiä, eli leipiä, joissa on siemeniä taikinan seassa tai koristeena.

Murteissa sanojen koko- ja täys- ero ei ole aina selvä ja puhutaan rinnakkain täysmaidosta ja kokomaidosta. 

Lähde: Suomen kielen kielitoimisto 2000