Valikko

Leipäviikko

Leipäviikon tausta

 

LEIPÄPROPAGANDASTA LEIPÄRYNNÄKKÖÖN JA LEIPÄVIIKKOON

 

Leipäviikkoa vietetään viikolla 37 

Leipäkampanjoita on tehty Suomessa jo ainakin vuonna 1935. Tällöin leipurit järjestivät ns. leipäpropagandaviikon juuri joulun alla.

Valtakunnallinen kampanjointi leivän menekin edistämiseksi alkoi 1964. Leipätiedotus (ent. Leipätoimikunta), järjesti 4.-10. lokakuuta ensimmäisen leipärynnäkön, ”jota voitaisiin kutsua vaikka Leipäviikon nimellä”, kuten silloinen toiminnanjohtaja Anni-Helena Rämö viikosta kirjoitti. Aiheena oli uutisleipä. Leipätiedotus neuvoi leipureita Leipurilehdessä: ”Uutisleivät ja mahdolliset uudet leipälajit voi mainiosti laskea markkinoille juuri tämän viikon alkaessa. Mahdolliset leipämaistiaiset ja uutisleipien jakaminen asiakkaiden koteihin pitäisi satuttaa tämän viikon ajaksi. Maistiaisleivät voisivat olla pyöreitä pieniä reikäleipiä sekä näkkileipää että pehmeätä leipää. Tällä tavoin elvytämme vankan suomalaisen tavan uutisleivän antamisesta maistiaisiksi naapureille.” Myös leipämyymälöitä kehotettiin järjestämään leipäaiheisia ikkunanäyttelyitä. Nykyään leipäviikkoa vietetään syyskuussa, viikolla 37.
 

Kiitosjuhlat

Leipäviikon ajoittuminen syksyyn ei ole pelkkä sattuma. Jo Vanhassa testamentissa on säädökset sadonkorjuun kiitosjuhlista (2. Moos. 23:16, 5. Moos.16:9, 16-16). Monissa kristillisissä kirkoissa viedään alttarille leipää, hedelmiä ja muuta ruokaa päättyneen satokauden kiitoslahjana. Ruoka voidaan edelleen lahjoittaa vähävaraisille tai myydä hyväntekeväisyystarkoituksiin. Vastaavia juhlia tunnetaan myös ei-kristillisistä uskonnoista. Kaikkialla ne osoittavat ihmisen riippuvuuden luonnosta.

Ruotsi-Suomessa varhaisimmat tiedot rukouspäivistä ovat 1200-luvulta, jolloin kuningas Maunu Ladonlukko määräsi ne vietettäväksi maata koetelleen kadon ja ruton torjumiseksi. 1700-luvulla katumus- ja rukouspäivien sisältö muuttui. Yhtä niistä ruvettiin viettämään vuotuisena kiitospäivänä. Meillä ja Ruotsissa kirkkovuoden viimeinen eli neljäs rukouspäivä ajoittuu lokakuun puoliväliin. Saksan evankelisessa kirkossa vietetään erityistä sadonkorjuujuhlaa sunnuntaina, joka ajoittuu välille 30.9.-6.10. 

 

Pokrova ja Mikkelinpäivä

Vanhan karjalaisen uskomuksen mukaan maata ei enää saanut liikutella 1.10. eli ns. pokrovan jälkeen. Pellot jäivät silloin lepäämään talvikaudeksi. Levon häirintä olisi vienyt niistä kesäisen kasvukyvyn ja vain rikkaruohot olisivat rehottaneet. Entisaikaan maataloustyöt saatettiin usein lopettaa määräpäivänä, Mikkelinpäivänä (30.9.) ja talvi aloittaa niinikään määräpäivänä eli 14.lokakuuta.