Viljan tuotanto Suomessa

 

Suomen ilmasto on haasteellinen viljelyn kannalta

Suomi on maailman pohjoisin viljaa tuottava maa. Tärkeimmät leipäviljan tuotantoalueet ovat maan lounais-, etelä- ja länsiosissa. Satotasomme ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Alhaisen lämpötilan vuoksi kasvukausi on lyhyt, vaikka auringonvaloa riittää pitkään. Myös kosteusolosuhteet vaikeuttavat viljelyämme. Varsinaisten vilja-aittojen alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sataa runsaasti keväällä ja vähän syksyllä. Vettä riittää korren ja tähkän kasvun aikana. Kuiva syksy tuleennuttaa ja kuivattaa viljan pellolla pystyyn. Suomessa olosuhteet ovat päinvastaiset; alkukesä on usein sateeton ja syksy kostea, minkä vuoksi vilja on kuivattava puinnin jälkeen.

Viljeltyä alaa Suomessa on yhteensä noin 2,3 miljoonaa hehtaaria ja siitä noin puolet on viljan sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyssä (MTK). Viljan viljelyala Suomessa on noin miljoona hehtaaria. Maatilojen kokonaismäärä on ollut vuosi vuodelta laskussa. Vuonna 2012 aktiivitiloja oli 55 816, kun taas vuonna 2014 vastaava luku oli 52 775 (Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus). Vuonna 2017 maatalouden tukihakemuksen jätti 50 500 maatilaa. Muutos vuosituhannen alusta on merkittävä, sillä vuonna 2000 tuotantotoimintaa harjoittavia aktiivitiloja oli vielä lähes 78 000. Maatiloista 36 %:n tuotantosuunta on viljanviljely. Tilojen määrän väheneminen on johtanut niiden koon kasvuun. Siitä huolimatta Euroopan mittakaavassa suomalaiset maatilat ovat edelleen pieniä. Luomuviljelyyn käytetty peltoala on kasvussa ja luomuhyväksyttyä tai siirtymävaiheessa olevan alan osuus on noin 9 % kokonaisalasta (Evira).

Lannoitteiden käyttö on Suomessa huomattavasti maltillisempaa Keski-Euroopaan verrattuna. Täällä käytetään yleisesti sijoituslannoitusmenetelmää. Siinä lannoitteet sijoitetaan kylvön yhteydessä maan sisään kasvien juurivyöhykkeelle, josta ne tulevat parhaiten kasvien käyttöön. Tarvittavien lannoitteiden määrä selvitetään kemiallisella maa-analyysillä, viljavuustutkimuksella.

 

Viljantuotannon kehitys

Viljan kokonaistuotannon kehitys on 2010-luvulla on nähtävillä kuvassa 4 ja yleisimpien viljojen sadot kuvassa 5. Eniten viljelty kasvi on ohra ja toiseksi suosituin kaura. Kauran merkitys vientituotteena on kasvanut koko EU-jäsenyyden ajan. Suomi on toiseksi suurin kauran viejämaa maailmassa. Ohra ja kaura käytetään pääasiassa rehuksi. Kauran elintarvikekäyttö on 2010-luvulla noussut ja on tällä hetkellä noin 100 miljoonaa kiloa vuodessa. Ohran elintarvikekäyttö on vähäistä, noin 11 miljoonaa kiloa, kun rehuteollisuus käyttää vuosittain ohraa yli 200 miljoonaa kiloa. Ohraa käytetään myös teollisuuden raaka-aineena rehu-, tärkki- sekä mallasteollisuudessa. Ohran muu käyttö, joka sisältää muun muassa mallastuksen, oli 321 miljoonaa kiloa. 

 

 

Kuva 4. Viljan kokonaistuotanto Suomessa 2010-2014. 

Lähde: Luke: Satotilasto, 2015.

 

Kuva 5. Suomen viljasadon kehitys lajeittain 2010-2014.

Lähde: Luke: Satotilasto, 2015.

 

Leipäviljoista tärkein on vehnä. Vehnän tuotantomäärät ovat olleet kasvussa viime vuosina ja sen käyttö on leipäviljan ohella yleistynyt myös rehuteollisuudessa. Vehnää käytetään lisäksi myös tärkkelyksen sekä alkoholin tuotantoon. Rukiin suhteen Suomen omavaraisuus ja viljelyala on vaihdellut vuosittain suuresti. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä leipäviljoistamme, joten tuonti ulkomailta, erityisesti Puolasta ja Saksasta on ollut yleistä. Viime vuosina rukiin viljelyala on kasvanut voimakkaasti. Vuodesta 2015 Suomi on ollut omavarainen rukiin suhteen ja kotimainen viljely on tuottanut vuotuisen, noin 100 miljoonan kilon, tarpeen elintarviketeollisuuden käyttöön. Rehukasvina ruista ei juurikaan käytetä.

Keskeisiä satoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lajikkeen aikaisuus, talvenkestävyys, tähkäidäntäherkkyys ja kasvitautien vastustuskyky. Viljantuotanto on kehittynyt tekniikan edistymisen myötä. Kaskiviljelyn aikana hehtaarin ruispelto pystyi ruokkimaan 4 ihmistä vuodessa, hevostalouden aikana jo 9 ihmistä ja traktoriaikakaudella 17 ihmistä. Kahdessa sadassa vuodessa viljan kokonaistuotanto on yli 25 kertaistunut..