Sekaannusta aiheuttavia käsitteitä
Elintarvikkeen ravitsemuksellinen täydentäminen
Yhden tai useamman ravintoaineen lisäämisen tarkoitus voi olla ravintosisällön palauttaminen valmistusaineiden luontaiselle tasolle tai rikastaminen, jolloin ravintoaineita on lopputuotteessa valmistusaineita enemmän (rikastaminen on luvanvaraista).
Erityisruokavalio- eli dieettivalmiste
Elintarvike, joka koostumukseltaan tai valmistusmenetelmältään eroaa selvästi vastaavasta tavanomaisesta elintarvikkeesta. Soveltuu henkilöille, joilla on imeytymis- tai aineenvaihduntahäiriöitä. Tällaisia valmisteita ovat lastenruoat, gluteenittomat, erittäin vähägluteeniset, vähälaktoosiset ja laktoosittomat valmisteet. Edellä mainitut termit eivät siis ole ravitsemusväitteitä.
Ravintolisä eli ravintoainevalmiste
Ravintolisä on annosmuotona myytävä, elintarvikkeena pidettävä tuote, josta saatavalla energiamäärällä ei ole merkitystä ruokavalioon, esimerkiksi pastilli, tabletti, jauhe, puriste jne. Ravintolisän tarkoituksena on täydentää ruokavaliota tai vaikuttaa muulla tavoin ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin.
Uuselintarvike
Uuselintarvike on määritelty EU-asetuksessa 258/97. Tällaisia ovat kaikki mikrobeista, levistä, sienistä, kasveista tai eläimistä peräisin olevat uudet elintarvikelähteet, geenitekniikalla muokatut elintarvikkeet tai niiden ainesosat, uudet molekyylirakenteet ja uudet elintarvikeprosessit. Tällaisia ovat muun muassa:
- kananmunan keltuaisesta eristetyt fosfolipidit
- suurpainepastöroinnilla valmistetut hedelmäpohjaiset tuotteet
- levästä valmistettu öljy, joka sisältää runsaasti DHA:ta (eräs omega-3-rasvahappo)
- vähäenerginen rasvan korvike salatrim
Ennen kuin tuotteet päätyvät kuluttajille arvioidaan niiden turvallisuus. Markkinointilupa saadaan kaikkien EU maiden yhteisellä päätöksellä. Uuselintarvikepakkauksissa täytyy pakollisten merkintöjen lisäksi kertoa tuotteen erityisistä ominaisuuksista. Tällaisia merkintöjä ovat esimerkiksi geenitekniikan käyttö, erityisryhmille aiheutuvat ongelmat (mm. allergia), mahdolliset varoitusmerkinnät, eettistä epävarmuutta aiheuttavat ominaisuudet (mm. eläingeeni kasveissa) tai elintarvikkeen muuttunut koostumus, ravitsemuksellinen laatu tai käyttötarkoitus.
GMO –elintarvike eli ”muuntogeeninen ruoka”
GMO on lyhennys sanoista geenitekniikalla muunnettu organismi. GMO tarkoittaa kasvia, eläintä tai mikrobia, jonka ominaisuuksia on muunnettu siirtämällä siihen perintöainesta (geeni tai geenejä) esimerkiksi toisesta lajista. GMO -elintarvikkeella tarkoitetaan elintarviketta, joka sisältää GMO :ta tai jonka valmistuksessa on käytetty geenitekniikkaa. Yleiskieleen on ehdotettu käytettäväksi termiä muuntogeeninen ruoka. GMO -elintarvikkeet ovat uuselintarvikkeita. Niitä ei saa tuoda markkinoille ennen kuin niille on myönnetty lupa.
Lisätietoja uuselintarvikkeista Evirasta www.evira.fi.
Glykemiaindeksi ja glykemiakuorma
Glykemia- tai glykeeminen indeksi, GI, kuvaa hiilihydraattien imeytymisnopeutta elimistöön. Suuri glykemiaindeksi tarkoittaa sitä, että verensokeri nousee nopeasti, jolloin haimasta vapautuu verenkiertoon paljon insuliinia. Pieni glykemiaindeksi sitä vastoin kertoo hiilihydraatin hitaammasta imeytymisestä ja tasaisemmasta ja vähäisemmästä vaikutuksesta verensokeriin. Yksittäisten ruoka-aineiden glykemiaindekseillä ei ole suurta käytännön merkitystä, koska vain ani harvoin yksittäisiä ruoka-aineita nautitaan sellaisenaan. Aterian ruoka-aineiden erilaiset glykemiaindeksit tasoittavat toinen toistensa merkityksen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän kuitua elintarvike sisältää, sitä hitaammin se imeytyy ja sitä pienempi on sen GI. Poikkeuksena tästä on valkoinen pasta, joka valmistustavasta johtuen on hitaasti imeytyvää.
Glykemiakuorma kertoo ruoan sisältämien hiilihydraattien laadusta ja määrästä. Se kuvaa glykemiaindeksiä paremmin hiilihydraattipitoisuudeltaan vaihtelevien ruokien vaikutusta verensokeriin. Vaikka aterialla nautittaisiin ruoka-aineita, joilla on korkea GI, ei vaikutus veren sokeriin ole kovin suuri, jos näitä ruoka-aineita on vain vähän suhteessa aterian kokoon. Tällöin aterian glykemiakuorma on pieni.
Vähäsuolainen leipä
EU –asetus muutti elintarvikkeiden suolapitoisuuksien raja-arvoja vuonna 2007. Vähäsuolaisuuden rajaksi leivällä asetettiin 0,3 %, joka on niin alhainen, ettei se juuri ole mahdollinen leivän leivonnassa.
Tämä johtuu siitä, että suola vaikuttaa mm. leivän rakenteeseen ja väriin. Suolaton ja vähäsuolainen leivonta on mahdollista, mutta suolattomasta taikinasta syntyy vaaleita, matalahkoja ja murenevia leipiä ja leipä tuntuu helposti kuivalta ja mauttomalta. Muoviin pakkaaminen korostaa heikkoa rakennetta. Lisäämällä taikinaan vähintään 0,5 % suolaa leivän mausta ja rakenteesta tulee tyydyttävä.
Merkintää ”vähemmän suolaa” tai ”suolaa vähennetty” saa käyttää, kun leivän suolan määrä on enintään 75 % vastaavan tavanomaisen tuotteen suolan määrästä. Suomessa on sovittu, että vertailutuotteen suolamääränä käytetään ”voimakassuolainen” -merkinnän raja-arvoa. Tällöin vähemmän suolaa sisältävässä ruokaleivässä suolan määrä on enintään 0,8 painoprosenttia ja näkkileivässä ja hapankorpuissa suolaa enintään 1,2%.