Valikko

Tietoa leivästä

Viljan tuotanto Suomessa

 

Suomen ilmasto on haasteellinen viljelyn kannalta

Suomi on maailman pohjoisin viljaa tuottava maa. Tärkeimmät leipäviljan tuotantoalueet ovat maan lounais-, etelä- ja länsiosissa. Satotasomme ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Alhaisen lämpötilan vuoksi kasvukausi on lyhyt, vaikka auringonvaloa riittää pitkään. Myös kosteusolosuhteet vaikeuttavat viljelyämme. Varsinaisten vilja-aittojen alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sataa runsaasti keväällä ja vähän syksyllä. Vettä riittää korren ja tähkän kasvun aikana. Kuiva syksy tuleennuttaa ja kuivattaa viljan pellolla pystyyn. Suomessa olosuhteet ovat päinvastaiset; alkukesä on sateeton ja syksy kostea, minkä vuoksi vilja on kuivattava puinnin jälkeen.

Viljeltyä alaa Suomessa on yhteensä noin 2,3 miljoonaa hehtaaria ja siitä noin puolet on viljan sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyssä (MTK). Maatilojen kokonaismäärä on ollut vuosi vuodelta laskussa. Vuonna 2012 aktiivitiloja oli 55 816, kun taas vuonna 2014 vastaava luku oli 52 775 (Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus). Maatiloista 36 %:n tuotantosuunta on viljanviljely. Tilojen määrän väheneminen on johtanut niiden koon kasvuun. Siitä huolimatta Euroopan mittakaavassa suomalaiset maatilat ovat edelleen pieniä. Luomuviljelyyn käytetty peltoala on kasvussa ja luomuhyväksyttyä tai siirtymävaiheessa olevan alan osuus on noin 9 % kokonaisalasta (Evira).

Lannoitteiden käyttö on Suomessa huomattavasti maltillisempaa Keski-Euroopaan verrattuna. Täällä käytetään yleisesti sijoituslannoitusmenetelmää. Siinä lannoitteet sijoitetaan kylvön yhteydessä maan sisään kasvien juurivyöhykkeelle, josta ne tulevat parhaiten kasvien käyttöön. Tarvittavien lannoitteiden määrä selvitetään kemiallisella maa-analyysillä, viljavuustutkimuksella.

 

Viljantuotannon kehitys

Viljan kokonaistuotannon kehitys on 2010-luvulla on nähtävillä kuvassa 4 ja yleisimpien viljojen sadot kuvassa 5. Eniten viljelty kasvi on ohra ja toiseksi suosituin kaura. Kauran merkitys vientituotteena on kasvanut koko EU-jäsenyyden ajan. Ohra ja kaura käytetään pääasiassa rehuksi, ja vain alle 2 % sadosta jalostetaan elintarvikkeiksi. Mallasohran tuotannolla on myös suuri merkitys.

 

Kuva 4. Viljan kokonaistuotanto Suomessa 2010-2014. 

Lähde: Luke: Satotilasto, 2015.

 

Kuva 5. Suomen viljasadon kehitys lajeittain 2010-2014.

Lähde: Luke: Satotilasto, 2015.

 

Vehnän tuotantomäärät ovat olleen kasvussa viimevuosina ja sen käyttö on leipäviljan ohella yleistynyt myös rehuteollisuudessa. Vehnää käytetään lisäksi myös tärkkelyksen sekä alkoholin tuotantoon. Rukiin suhteen Suomen omavaraisuus ja viljelyala vaihtelee vuosittain suuresti. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä leipäviljoistamme, joten tuonti ulkomailta, erityisesti Puolasta ja Saksasta on yleistä.  

Keskeisiä satoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lajikkeen aikaisuus, talvenkestävyys, tähkäidäntäherkkyys ja kasvitautien vastustuskyky. Viljantuotanto on kehittynyt tekniikan edistymisen myötä. Kaskiviljelyn aikana hehtaarin ruispelto pystyi ruokkimaan 4 ihmistä vuodessa, hevostalouden aikana jo 9 ihmistä ja traktoriaikakaudella 17 ihmistä. Kahdessa sadassa vuodessa viljan kokonaistuotanto on yli 25 kertaistunut. Samalla ruoan hinta on laskenut.